Hyrule Warriors yhdistää The Legend of Zelda -pelisarjan Hyrulen viehättävän maailman ja soturit sekä Dynasty Warriors -pelien toiminnan. Hyrule Warriors on melkein täysin Dynasty Warriorsin kaltainen kokonaisuus ja sille ominainen taistelumekaniikka näkyy, kun edessä olevat sadat viholliset tuhotaan räjähtävien kombojen voimin kuin rikkaruohot. Dynastyn spinoffeja tai pääsarjan osia en ole kuitenkaan aikaisemmin tutkinut sen tarkemmin. Hyrule Warriors on täysin uudenlainen kokemus kaltaiselleni Zelda-fanille ja mukava piristys syksyiseen kolkkoon säähän. Sotatanner on asettanut minut pelaajana asemaan, jossa olen ensimmäistä kertaa valitsemani Hyrulen urhea sankari tai sankaritar.





Dynasty Warriors -sarjan pääpiirteisiin kuuluu eeppisyys isossa mittakaavassa ja se näkyy myös tässä pelissä. Sankarijoukkiovalikoimasta otetaan käyttöön omat The Legend of Zelda -suosikit ja mieleisen soturin kanssa lähdetään juoksemaan kohti kartalla näkyvää tuhansien vihollisten täyttämää armeijaa. Pelin tarkoituksena on valloittaa itselleen alueita ja edetä taistelussa suorittaen samalla muuttuvalla taistelukentällä tulevia tehtäviä. Vihollisen linnoituksen valloittamisen jälkeen omien alueiden määrä kasvaa ja tärkeimmän tavoitteen saavuttaminen muuttuu helpommaksi. Vastapuolen joukkiot yrittävät tiuhaan tahtiin tehdä samaa mitä pelaaja eli napata valloitetut linnoitukset itselleen. Tuhannet pienemmät viholliset päästetään hengiltä helposti, mutta vaikeutta tuottavat kapteenit ja voimakkaimmat soturit. Pelin vaatimuksena on suorittaa tehtävät, eikä vihollisen päätukikohtaan rynnätä noin vain ennen alueiden valtauksia ja vastusten päihittämistä.

Armeijan edetessä strategia kasvaa isoksi osaksi peliä ja sotasuunnitelma kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin harkitsemattoman toiminnan seurauksena kohtaat tappion. Pelaajan pitää päättää miten edetä, kun vihollisia käskyttävä pahamaineinen velhotar Cia on valmiina haastamaan sankarin taisteluun. Kuningatar Zelda on vaarassa ja linnake on kaatumassa. Tämän lisäksi tietyllä alueella piileskelevä skulltula pitää tuhota, unohtamatta aarrearkkuja, joista saa sydämenpalasia. Kun kaikki yllämainitut elementit tapahtuvat yhtä aikaa on kaaos valmis.





Hyrule Warriors on täynnä sisältöä, joka paikoitellen toistaa itseään, mutta paketti pysyy silti vahvasti kassassa. Legend Mode antaa suorittaa tarinaa chapterien muodossa ja vaikka muutamat chapterit vaativat käyttämään tiettyä hahmoa voi haluamallaan soturilla uusia tapahtumat erillisessä pelitilassa. Adventure Mode on silti kaikkein nautinnollisin pelitila. Seikkailu alkaa ensimmäisen Zeldan pikselikartan avautuessa. Kartta on täynnä samankokoisia ruutuja, jotka sisältävät erilaisia tehtäviä ja näitä suorittamalla viereiset ruudut avautuvat, samoin niiden tehtävät. Näistä tehtävistä voi saada sydämenpalasia, voimakkaampia aseita ja myös loput hahmot käyttöönsä. Zelda-tyyppisesti pelin kartassa on vielä pieni puzzle-elementti. Haasteita suorittamalla pelaaja saa itselleen esineitä, jotka ovat varsin tuttuja vanhojen Zelda-pelien ystäville. Esineiden avulla avataan kartalta piilotettuja asioita. Pommin avulla tiettyyn kohtaan seinämässä saadaan räjäytettyä reikä ja kynttilöiden avulla voi polttaa pensaikon pois tieltään.

Pelimekaniikaltaan kyse on pelkästään muutaman napin hakkaamisesta, jolloin näyttävä kombo saadaan jo aikaiseksi. Peruslyöntien sekä voimakkaampien lyöntien yhdistelmistä tehdään massiivisen näköisiä iskuja. Tarjolla on vielä erikoishyökkäyksiä, jotka helpottavat vihollismassojen kaatamista hetkessä. Taisteluun saa myös uutta makua uusien aseiden ja hahmojen myötä, eikä taisteleminen toisella hahmolla tunnu liian samanlaiselta.

Erilaisten sotureiden kehittyessä suosikkitaistelija saattaa yllättäen vaihtua, jos antaa muille mahdollisuuden kehittyä. Saadessani erään suosikkihahmoistani Skyward Sword -pelin Fi miekan hengen olin varma etten vaihtaisi sulavasti liikkuvaa soturia toiseen. Hahmojen ominaisuuksien parantuessa oli mielenkiintoista yrittää taistella muilla sankareilla. Myös oma taistelutyylini hahmon myötä vaihtui pelaamisen aikana useamman kerran. Twilight Princess -pelistä tutun Midnan avautuessa en ollut ollenkaan tyytyväinen tämän kykyihin. On ikävystyttävää saada heikompi hahmo tiimiin eikä tämän voimistamiseen välttämättä halua käyttää aikaa, kun haastavampi taistelu on edessä. Onneksi Hyrule Warriors on tehnyt loistavan ratkaisun tähän. Midnan saatuani käytin keräämäni ”rupeet” tämän kykyjen ja tason nostamiseen. Heikompia hahmoja saa rupeilla kehitettyä aina samalle tasolle kuin korkein soturisi mikä tekee pelaamisesta miellyttävää, kun peli ei pakota jatkuvasti palaamaan aiemmille kentille. Twilight Princess sankarittareni oli kehityksen ja uuden aseyhdistelmän omistaessaan loistava omaan pelityyliini. Huomasin pian, että alussa surkealta vaikuttava hahmo saattaa erilaisen aseen ja pienen tason nostatuksen jälkeen olla ensiluokkainen taistelija. Tämä innostaa kaikkien hahmojen kokeiluun ja niiden kehitykseen vaikka valitettavasti jokaisen hahmon kykypuu on identtinen toistensa kanssa. Hyrulen sankarijoukoista jokaisessa on potentiaalia.





Miten legendaarisesta Zelda-aikajanastaan eroava peli syntyi? Dynasty-sarjan luonut yritys Koei Tecmo halusi muokata ennakkonäkemyksiä siitä millaisen Zelda-pelin he kykenevät luomaan. Taistelun aikana sotatantereella on useita tukikohtia ja pelaajan tulee harkita missä järjestyksessä alueet haluaa vallata.  Strategisena puolena täytyy myös kyetä reagoimaan kentällä tapahtuviin muutoksiin. Tämäntyyppistä ideaa ei ole aiemmin käytetty The Legend of Zelda -peleissä, joten se on pohjimmiltaan kiehtova. Ennen kehityksen alkua pelin tuottaja Yosuke Hayashi halusi tehdä Hyrule Warriorsista paljon enemmän Zelda-pelien kaltaisen. Tarkoituksena oli taistella pomovastuksia vastaan maanalaisissa kammioissa ja vankityrmissä sekä taistella tietyillä sankareilla. The Legend of Zelda -sarjan luoja Shigeru Miyamoto ei hyväksynyt hänelle esiteltyä ehdotusta vaan sanoi suoraan ehdottomasti ei ja ettei tämäntyyppinen lähestymistapa tule toimimaan. Nintendon puolelta Hyrule Warriors -projektin työnjohtajan ja tuottajan asemassa ollut Eiji Aonuma oli valmiina hyväksymään Hayashin ehdotuksen Dynasty Warriors -pelistä, joka olisi Zeldan kaltainen. Molemmat olivat yllättyneitä Miyamoton neuvoista ja lähtivät työstämään toisenlaista Dynasty Warriors -peliä, joka yhdistää Zeldan hahmot ja maisemat sekä Dynastyn massiivisen tuntuisen taistelun.

Kiinnostavaa on, että alkuperäisten luonnosten ja Hyrule Warriors -taidekirjan joukosta löytyy naispuolinen versio pelin sankarista, Linkistä. Harkinnan alla oli lisätä Link sankarittaren muodossa, joka olisi ollut innostavaa ja erilaista verrattuna siihen, mihin Zelda-pelaajat ovat tottuneet. Tämä ei päätynyt peliin mukaan, jotta pelin focus ei vaihtuisi. Idea muokkaantui kahdeksi velhottareksi, jotka pelissä nähdään. Lana ja Cia olivat lopullinen ratkaisu karkealle idealle. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä peli, joka oli alussa suunnitteilla. Hyrule Warriorsin viehättävin puoli on silti juuri siinä, ettei se ole perinteinen Zelda-peli, vaikka idea olisi voitu viedä vielä pidemmälle.

Hyrule Warriors on myös saanut heti julkaisussa vahvistusta ladattavan lisäsisällön muodossa, joka pidentää intohimoisimpien pelaajien kokemusta monella tunnilla. Peliin voi ostaa Hero of Hyrule -kausipassin, jonka sisältö avautuu tämän vuoden ja seuraavan alkuvuoden aikana. Sisältöön kuuluu erilaisia aseita, asusteita, uusia hahmoja, Adventure Mode -karttoja ja pari uutta pelitilaa. Kausipassin hankkiessa saa myös saman tien Dark Link -puvun itselleen. Kehittäjät ovat myös revitelleet ladattavan sisällön kanssa. Ensimmäisestä avautuvasta paketista Link saa erikoisen ”aseen” itselleen nimittäin uskollisen hevosensa Eponan. Hevonen, miekoista terävin, aseista isokaliiberisin valloittaa taistelualueen.




 14.11.2014



Kirjoittaja on peliharrastaja
Tom Nurmi