Entuudestaan olen ollut aika tuntematon tutun vihreän dinosauruksen Yoshin suhteen mitä tulee hahmon omiin peleihin. Viimeksi kun olen pelannut jotain Yoshi-peliä on se ollut lapsena Silja-Linen Nintendo-maailmassa Nintendo 64:lla, joten minulla ei ollut varsinaisesti tietoa mihin olin ryhtymässä, kun Yoshi's Woolly World saapui postiluukusta.

Vaikka Yoshi ei hahmona ole ollut minulle yhtään tuttu, niin pelintekijä Good-Feel oli ennestään tuttu. He tekivät vuonna 2010 ilmestyneen Kirby’s Epic Yarn -pelin, joka valloitti sydämet visuaaleillaan, mutta oli pelillisesti ja haasteellisesti selvästi tähdätty hieman nuoremmille tai ei niin kokeneille pelaajille ja se saikin ”lastenpeli” maineen vaikka olikin todella kaunis peli. Woolly World jatkaa visuaalisesti samaa linjaa kuin Epic Yarn, joka on loistava valinta Yoshia ajatellen, mutta pelkäsin, että menettääkö peli taas mielenkiintonsa, jos se ei vain osaa olla ollenkaan haastava.



Woolly World ei hirveästi satsaa tarinaan ja näin on hyvä. Pelin alussa Mario-peleistä tuttu Kamek-velho muuttaa kaikki muut Yoshit villaksi tietämättömästä syystä ja vihreä Yoshi lähtee pelastusreissulle. Pelaaminen alkaa lähes heti eikä turhaan lässytellä tutoriaaleja tai muuta vastaavaa eikä ole tarvetta, sillä Yoshin kontrollit ovat kuitenkin aika helpot. Yoshi osaa hyppiä, leijua ilmassa, syödä vihollisia ja muuttaa ne villapalloiksi, joita voi sitten heittää vihollisia kohti. Mikä pelissä on heti alusta loppuun asti hauskaa ja hurmaavaa on juuri se villa, kangas ja lanka. Kun Yoshi ”syö” vihollisen, se oikeastaan purkaa vain vihollisen langaksi - kun Yoshi heittää vihollista lankakerällä kietoutuu vihollinen sen ympärille sotkuun. Koko maailma käyttäytyy näiden elementtien sääntöjen mukaan, jota yksikään peli ei ole tehnyt sitten Kirby’s Epic Yarnin. Koko kangastunnelma pelissä on yksinkertaisesti hurmaava ja uniikki. Samalla tavalla kuin keväällä ilmestyneessä Kirby and the Rainbow Paintbrush -pelissä oli käsintehty muovailuvahamaailma. Kaipaisin enemmän tämänkaltaista irrottelua peleiltä jatkossakin.



Heti ensimmäisten kenttien jälkeen pelin idea tulee tutuksi, mutta mikä hienointa, pelintekijät ovat saaneet aina jonkin uuden idean joka ikiseen kenttään. Tällöin pelaaminen ei koskaan tule tylsäksi, kun peliä vetää läpi ensimmäistä kertaa. Yhdessä kentässä pääelementtinä voi olla verhoilla liukuminen, seuraavassa kuplilla ratsastaminen ja sitä seuraavassa vaikka hämähäkin seittejä pitkin kiipeäminen. Näitä elementtejä käytetään vain kerran kenttää kohden, jolloin peli pitää pelaajan koko ajan varpaillaan hyvällä tavalla, mutta jos jokin mekaniikka ärsyttää tai tuntuu liian vaikealta voi ainakin ajatella, että tämän kentän jälkeen ei vastaavaa ainakaan ole tulossa.



Vaikeasta puheen ollen - siinä missä samojen tekijöiden Kirby’s Epic Yarn kärsi olemattomasta vaikeustasosta, niin Woolly World ei todellakaan kärsi vastaavasta vaivasta, vaan sen sijaan ylistää haastetta ja todellakin laittaa pelaajat koetukselle kun peli etenee. Yoshi kestää noin kolme osumaa vihollisilta kunnes kuukahtaa ja pelaaja joutuu takaisin checkpoint-kohtaan, joita kentille ei ole ripoteltu turhan tiuhaan, mikä on ihan hyvä asia, koska se lisää tarvetta olla varovainen. Kenttien läpi meneminen maaliin asti ei itsessään ole niin haastavaa, mutta peli keskittyy suuresti erilaisten aarteiden ja salaisuuksien etsimiseen, mistä se myös palkitsee. Mitään aikarajaa kentissä ei ole, mutta salaisuudet on piilotettu niin ovelasti, että niiden löytäminen ja välillä saaminen tarkoittaa monta ja monta epäonnistumista ja vaatii Yoshin lähes täydellistä kontrollointia. Tämän lisäksi pelin vaikeusaste nousee jatkuvasti maailma maailmalta kuin polkupyörällä menisi vastatuulessa ylämäkeen.



Myönnän, että minullakin meni hermo muutaman kerran pelin vaikeuden suhteen, mutta hätä ei ollut niin paha. Kutsuin kaverini kylään pelaamaan peliä sen yhteispelitilassa, jolloin riippuen kaverista haaste ei katoa, mutta kun salaisuuksia saa etsiä kaverin kanssa ja toisiaan auttaen, tulee vaikeammistakin kentistä nautittavampia, eikä niin mahdottomia varsinkin, kun pyrkii löytämään jokaisen salaisuuden. Kaverin kanssa pelaaminen oli hyvin erilainen kokemus ja positiivinen sellainen. Vaikka pelistä tuli hektinen, niin oli se enemmän yhteen hiileen puhaltamista kuin sitä, että kumpi on parempi tai ennen toista maalissa. Itse tykkään tällaisista moninpeleistä, joissa ei aina kilpailla vaan peli rohkaisee olemaan enemmän joukkue.



Muistan, kun Donkey Kong Country: Tropical Freeze ilmestyi ja Aftonbladet kirjoitti pelistä otsikolla: ”Nintendo-peli, joka saa lapset itkemään”. Kyseisessä artikkelissa puhuttiin tuon pelin vaikeudesta ja siitä kuinka, vaikka peli kosiskelee lapsia ja nuorempia pelaajia ulkonäöllään voi se ollakin pirullisen ja ehkä liian vaikea peli ei-kokeneille pelaajille. Woolly World ratkaisee tämän asian hienosti - pelissä voi aktivoida milloin vain Mellow Mode -tilan, jossa Yoshi saa siivet - siipien avulla vaikeampien kenttien läpi voi lentää, jolloin jokainen pelaaja voi sitä tarvitessaan saada hieman helpotusta kenttään. Minusta tämä on vain ja ainoastaan täydellinen lisä, koska se ei pakota pelaajaa käyttämään tai kokeilemaan Mellow Modea, mutta pelaaja tietää sen olevan siellä aina, jos on tarvetta. Voin kuvitella, että tällä vältetään monia turhautumisia pelin kanssa, joita ehkä syntyi viimeisimmän Donkey Kong -pelin kanssa.



Sain pelattua Woolly Worldin läpi vasta loppukesästä, koska nautin siitä pieninä paloina ja kuten sanoin jo aikaisemmin - tietyt palat halusin nauttia juuri kaverin kanssa yhdessä pelaten, koska se oli yksinkertaisesti niin hauskaa. Vieläkään en ole läheskään löytänyt kaikkia salaisuuksia pelistä, mutta se antaa pelille pidemmän elämän. Tämän lisäksi kun peli tukee amiibo-hahmoja antamalla niillä Yoshille erilaisten Nintendo-hahmojen ulkonäön, niin voidaan puhua aika hyvästä paketista veteraanipelaajalle, joka arvostaa klassista haastavaa pelattavuutta modernilla twistillä. Yoshi’s Woolly World on pätevä lisäys Wii U:n jo kattavaan pelikirjastoon.



       9.9.2015



Kirjoittaja on peliharrastaja
Sakari Saukkonen