(Blogi on kirjoitettu ennen Super Smash Bros. for Wii U -pelin julkaisua)


Play Time: 22:17. Olen siis pelannut nyt uusinta Super Smash Brossia yli 22 tuntia ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä blogia.

Olen pelannut Smash Bros. -pelisarjaa aina sen ensimmäisestä osasta asti. Muistan sen ajan aika hyvin, minulla ei ollut mitään konsoleita, joten kävin yleensä koulun jälkeen kaverillani pelaamassa muutaman erän sitä aivan ensimmäistä Smashiä.

Hahmot kuten Link, Mario, Luigi, DK, Pikachu ja Jigglybuff olivat silloin jo tuttuja kavereita, mutta ketäs nämä muut hahmot kuten Ness, Fox tai Captain Falcon oikein ovat? Se askarrutti pientä koululaispäätäni kovasti, pitää ottaa huomioon ettei silloin pääsy internettiin ollut niin helppoa.


Kun sain ensimmäisen Nintendon kotikonsolini Gamecuben käsiini oli Super Smash Bros. Melee jo ilmestynyt konsolille. Sen lisäksi, että Meleessä oli tarjolla paljon enemmän hahmoja ja muuta sisältöä se toimi eräänlaisena Nintendon historiikkina. Melee tarjosi ensimmäisen kerran sarjassa mahdollisuuden käydä läpi pelin sisältöä patsaiden muodossa. Näissä patsaissa oli aina pieni tekstinpätkä infoa ja näin sain tietää paljon Nintendon historiasta, hahmoista ja kiinnostuin monista pelisarjoista, joista en ollut ennen kuullut. Vaikka kyseessä on taistelupeli, niin silti se tuntui ehkä vielä enemmän isolta virtuaaliselta lelulaatikolta missä oli kaikkea jännää.


Myöhemmin vuonna 2008 Wiille julkaistiin sarjan kolmas osa, Super Smash Bros. Brawl. Se paransi yksinkertaisesti kaikkea, toi mukaan uusia asioita kuten Final Smashit ja taas kerran kuormallisen uusia hahmoja sekä muuta sisältöä. Brawl onkin tarjonnut pelattavaa tähän päiväänkin saakka. Se on yleisin peli, jota pelaan kavereideni kanssa, jotka tulevat kylään ja pelaan Smashia edelleenkin ystäväni kanssa joka silloin taannoin omisti alkuperäisen Nintendo 64 -version pelistä. Super Smash Bros. on vain täydellinen konsepti niille, jotka rakastavat Nintendoa ja videopelejä ylipäänsä.


Nyt vuonna 2014 pelaajat saavat käsiinsä neljännen Smash Bros. -pelin sekä Nintendo 3DS:lle sekä Wii U:lle. Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa  saimme sen käsikonsolille ja idea tuntuu paperilla todella hyvältä, mutta mites sitten itse pelinä.



Heti alkujaan peli tuntuu, näyttää ja kuulostaa Smashiltä. Siinä on enemmän hahmoja kuin koskaan ennen, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan mitään muuta niin paljon enemmän. Mutta tätä voi tietenkin odottaa, kun kyseessä on käsikonsoliversio pelistä, joka on totuttu yleensä näkemään kotikonsoleilla, joissa tottakai on enemmän mahdollisuuksia teknisesti. Mutta peli liikkuu sulavasti kuin mikä ja on tekninen taidonnäyte käsikonsolilla. Kaikki toimii ja kaikki mitä odotat Smashilta kuten laaja määrä erilaisia kerettäviä patsaita ja toimintoja ovat täällä joten tekemistä riittää. Uudistuksena sarjaan Smash 4 tarjoaa mahdollisuuden kustomoida minkä tahansa hahmon liikkeitä ja kykyjä mieleisekseen joka tekee taisteluista uudella tavalla yllätyksellisiä. Lisäksi tuttujen Classic ja All-Stars -tilojen lisäksi mukana on aivan uusi Smash Run -tila, jossa pelaaja laitetaan eräänlaiseen labyrinttimaiseen maailmaan täynnä Nintendo-pelisarjojen vihollisia. Taistelemalla vihollisia vastaan saat hahmollesi lisää nopeutta, iskuvoimaa ja niin edelleen. Smash Run kestää viisi minuuttia kerrallaan ja lopuksi käydään läpi ottelu tai juoksukisa kolmen muun hahmon kanssa johon kerätyt kyvyt tulevat käyttöön. Uudistukset tuntuvat raikkailta ja avartavat sarjan mahdollisuuksia. Iso osa peliä on kuitenkin sen hahmovalikoima ja sen edustama Nintendon laaja ja värikäs historia. Hahmovalikoima on todella sarjan paras, mutta on ihan mielipideasia olisiko se voinut olla vähän vielä parempi. Esimerkiksi allekirjoittaneen mielestä mukana on hieman liikaa ihmishahmoja, eli niin sanottuja humanoideja. Mutta tämä on tosiaan täysin jokaisen oma mielipide. Ennenkaikkea entistä laajempi hahmovalikoina luo peliin tasapainoa. Erityismaininta loistavasta lisäyksestä lisätä Mii-hahmot taisteluun joka antaa mahdollisuuden pelata periaatteessa ketä tahansa vastaan oman mielikuvituksen puitteissa.



Smashin pelaaminen on aina vaatinut peliohjaimelta paljon ja olenkin tottunut käyttämään uskollista Gamecube-ohjainta viimeiset n.10 vuotta. Sen takia 3DS-version pelaaminen tuntuu aluksi hieman hankalalta ja oikeastaan aiheutti pientä särkyä käsiini. Kuitenkin kun jatkoin pelaamista ja säädin hieman kontrolleja oman makuni mukaan, niin totuin tähän uuteen ohjaustapaan. Se ei missään tapauksessa pääse tarkkuudessa ja mukavuuden kanssa sille tasolle mihin Cube-ohjaimella on totuttu, mutta hoitaa tehtävänsä tyydyttävästi.

Kuitenkin kun pohjana on aika hyvin läpikäyty Smash-tietämys ja kokemus niin en voi auttaa tunnetta, että jokin puuttuu. Peli tuntuu todella paljon Brawlilta, mutta vain käsikonsolikoossa. Vaikka uutta sisältöä onkin tuotu mukaan, niin vanhaa myös kierrätetään ja sisältöä ei vain yksinkertaisesti ole niin paljon verrattuna siihen mihin on totuttu. Tai ehkä se on vain se kun tätä kyseistä Smashia ei vain pääse pelaamaan kavereiden kanssa samalla sohvalla samalla tavalla kuin kotikonsolismashia. Mukana on toki täysin toimiva ja hyvin toteutettu nettipeli, mutta se ei valitettavasti omasta mielestäni korvaa sitä hienoa riehaa kun kaverit ovat läsnä pelaamassa kotisohvalla.

Mikä Smash for 3DS:stä tekee kuitenkin ylivoimaisen on sen kannettavuus. En kokenut parhaita hetkiäni pelini kanssa kotona työpöytäni ääressä vaan ulkona asioilla. Kun istuin koulussa tauolla Smash oli oivallinen. Kun olin kauniina päivänä ulkona ja sateen yllättäessä pakenen paikalliseen kahvilaan, jossa pääsen pelaamaan jopa internetissä. Näissä tapauksissa tämä kyseinen smash loisti. Kun se kokemus joka on normaalisti todettu kokemaan kotisohvalla tulikin mukanani taskussa tilanteeseen kuin tilanteeseen, niin silloin tajusin sen monipuolisuuden. Vaikka se ei ehkä pääse samalle tasolle kuin kotisohva smash kavereiden kanssa, niin silti se tuntui upealta kantaa mahdollisuutta pelata Smashia aina ja missä tahansa haluankin. Voin vain kuvitella tämän peruskoululaisten välitunneilla ja kuinka paljon siellä taistellaan langattomasti toisia vastaan ja kuka on koulun johtava Smash-mestari. Tämä ajatus on mielestäni Smash for 3DS:än ydin. Se on siellä kun haluat eikä siitä ole varsinaisesti karsittu mitään oleellista pois. Se on aito Smash, joka toimii teknisesti kuten on aina totuttu eikä mistään oikeasta pelimekaniikasta ole jouduttu tinkimään, lukuun ottamatta Ice Climbers -hahmojen menettämistä, mutta kun siitä pääsee yli, niin kyllä tälle versiolle täytyy nostaa hattua.

Vaikka olenkin ihan tyytyväinen Smash 3DS:ään, niin kyllä odotan Wii U -versiota kuin kuuta nousevaa. Sitten onkin mielenkiintoista nähdä miten käsikonsolilla treenatut tekniikat välittyvät Wii U -versioon.



       7.1.2015



Kirjoittaja on peliharrastaja
Sakari Saukkonen