Nyt uuden pelivuoden ollessa aluillaan on hyvä kurkistaa edellisen vuoden parhaimpiin peleihin ja erityisesti eräs tietty on jäänyt mieleen. Vuosikymmenen odotuksen jälkeen Wii U sai viimeinkin kaivatun kolmannen osan pieneen, mutta suureen pelisarjaan. Ensimmäinen ja toinen Pikmin-peli ovat hurmanneet vuosien aikana monet pelaajat allekirjoittaneen mukaan lukien. Ensimmäiset uutiset hedelmällisestä jatkosta saivat itseni ajattelemaan positiivisemmin Wii U:n tulevaisuutta ja ensikosketus kolmanteen osaan oli yksi omista viime vuoden kohokohdista. Uusin toimintapainotteinen reaaliaikastrategia oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Ulkoavaruuden kätköistä löytyvän avaruusolioiden täyttämä planeetta on itselleni kosketus nostalgiaan. Olen aina ollut valmis palaamaan takaisin kasvillisuuden, vaarojen ja tällä kertaa myös herkullisten hedelmien täyttämälle Pikmin-planeetalle.

 

Mutta mitä ovat Pikminit? Eivät ainakaan mitään rikkaruohoja vaan maailman uutterimpia ja parhaimpia kumppaneita, jotka ovat valmiina heittämään henkensä likoon puolestasi. Pelin alussa Koppai nimisen planeetan muonavarat ovat köyhtyneet olemattomiin ja niinpä toivo heitetään kolmen avaruusmatkailijan harteille, jotka ovat pakkolaskeutuneet tuntemattomalle maaperälle. Heti on enemmän kuin selvää, että planeetan yössä ahmattien kanssa tulee tukalat oltavat ilman omaa henkilökohtaista erilaisista Pikmineistä koostuvaa komppaniaa.

Alkuperäinen konsepti Pikminille syntyi kuitenkin yli kymmenen vuotta sitten. Idean alkuperä juontaa juurensa Nintendon tekniikkademosta nimeltä Mario 128, joka esiteltiin vuonna 2000 GameCube-konsolin julkistuksen yhteydessä Nintendo Space World -tapahtumassa Tokiossa. Kyseinen demo esitteli silloisen konsolin suorituskykyä ja tarkoituksena oli näyttää peliruudulla suuri määrä tekoälyn omaavia hahmoja. Silloin Shigeru Miyamoto tuli ajatelleeksi miten hauskaa olisi katsoa usean olennon liikkuvan pelaajan valitsemien toimintojen mukaan, josta myöhemmässä vaiheessa syntyi yksi pääideoista Pikminiin.

Pelissä ei ole kuitenkaan aina helppoa käskyttää maksimissaan sadan Pikminin armeijaa samalla juosten suorittamassa useampaa asiaa kerralla, mutta vaivannäkö tuntuu äärimmäisen palkitsevalta kaiken mennessä halutulla tavalla. Tämä on pysynyt keskeisenä tunteena ensimmäisestä osasta lähtien. Erilaisilla hallinnassa olevilla Pikmineillä on omat ominaisuutensa ja ensimmäisessä pelissä parrasvaloissa olleet Pikminit ovat jälleen mukana. Punaiset, siniset sekä keltaiset kasvieläimet eivät kukistu väriään vastaavasta luonnon elementistä. Siniset osaavat hengittää veden alla toisin kuin muut uimataidottomat toverinsa, keltaiset kestävät vastaavasti sähköä ja punaiset ovat tulesta piittaamattomia vahvoja kavereita. Pikmin 3 tuo sarjaan kuitenkin kaksi aivan uutta lajia, joka on yksi mehukkaimmista uudistuksista. Nämä ovat Kivi-Pikmin ja lentävä Pikmin, jotka ovat molemmat suuressa roolissa. Kovat Kivi-Pikminit ovat kykeneviä murskaamaan kristalliseinämät ja lentävät Pikminit pystyvät nostamaan esteitä pois tieltä sekä ylittämään muille tovereilleen mahdottomia reittejä. Varsinkin Kivi-Pikminit päätyivät ehdottomiksi suosikeikseni läpipeluun aikana hurmaavalla olemuksellaan



Pikminin ruohonjuuritasolta kuvatun maailman tarkat yksityiskohdat ovat yksi sen vahvimmista puolista ja strategisesti hedelmien ja muiden hyödyllisten tarpeiden kerääminen on hauskaa. Itse Story Moden lisäksi peli tarjoaa myös kaksintaistelun merkeissä olevan Bingo Battlen, jossa kerätään erilaisia hedelmiä ja vihollisia takaisin tukikohtaan. Tarkoituksena on nimensä mukaisesti yrittää saada tietynlainen pelikuvio ennen toista pelaajaa. Erinomaisena lisänä on tarjolla myös Mission Mode jota voi pelata kaverien kanssa Bingo Battlen tavoin lokaalisti moninpelinä, mutta tällä kertaa yhteystyön merkeissä. Tässä suoritetaan lyhyitä aikarajallisia tehtäviä, jossa harjoitetaan todellista strategista taktikointia yrittäen kerätä parhaimmat mahdolliset pistemäärät. Omia suorituksiaan voi myös verrata muiden pelaajien pisteisiin ympäri maailmaa, joka nostattaa halua saada mahdollisimman hyvä tulos. Mukaan tehtäväseikkailuihin on vielä lisätty pelaajien iloksi tutut myrkylliset valkoiset Pikminit sekä Violetit supervahvat Pikminit. Mahdollista on myös hankkia äärimmäisen hyvin suunnitellut DLC paketit. Näistä saa kasan tehtäviä lisää joiden pariin unohtaa itsensä parempien pisteiden toivossa.

Vaikka uusin reaaliaikastrategia on värikylläinen ja upean näköinen niin turhauttavin ominaisuus on sen kömpelö ohjattavuus. GamePad-ohjaimen näyttö toimii erinomaisesti Pikmin 3 pelissä karttana mikä helpottaa kolmen sankarin ohjaamista maastossa. Valitettavasti GamePad ei ole täydellinen ohjain, kun pelaaja yrittää tähdätä haluamaansa kohteeseen. On surkuhupaisaa yrittää hoidella edessä häämöttävä vihollinen, kun Pikmin lentää kohteesta yli herkän analogin takia. Pelaajan on helpompi ottaa näytöllinen ohjain kartaksi lähettyville ja valita Wii Remote -ohjain nunchukilla, joka on jäänyt varmasti sarjan parissa olleille luontaisemmaksi ohjaustavaksi, jos on pelannut ensimmäisen ja toisen Pikminin uudelleen julkaisut Wii konsolilla. Mieluisen ohjausvälineen löydyttyä on menoon hyvä tarttua, eikä oikeastaan muuta varsinaista moitetta voi pelille antaa. Ainoa toinen harmituksen kohde on sen lyhyys sillä sarjan viimeisimmän osan lopputekstit tulevat ruudulle paljon nopeammin kuin itse haluaisi.

Pikmin 3 ei ole täydellinen, mutta sen pienet ongelmat eivät suista avaruusseikkailua raiteilta. Kolmannessa osassa uuden tutkiminen ja yksinkertaisen viehättävä maailma ylittävät kontrolloinnin hankaluudet ja ovat antaneet uudelle konsolille viehättävää vaihtelua sen muusta tarjonnasta.

 18.3.2014



Kirjoittaja on peliharrastaja
Tom Nurmi