Tomodachi Life on eräänlainen elämäsimulaattori kuten Sims tai Animal Crossing paitsi tässä pelissä pelaajaa lähestytään todella henkilökohtaisella tasolla ja viedään se mikä on tuttua ja turvallista johonkin aivan käsittämättömälle tasolle.



Tomodachi Life tarkoittaa kirjaimellisesti ”Ystävä elämää”. Pelissä on tarkoitus luoda päähahmo, joka edustaa pelaajaa ja loput hahmot voivat olla joko henkilöitä oikeasta elämästä tai sitten myös fiktiivisiä. Ajatus pelissä on kuitenkin, että pelaajalla on jokaiseen luomaansa hahmoon jokin suhde, koska siinä pelin juju oikeastaan onkin.



Omalla Tomodachi-saarellani elää tällä hetkellä 11 henkilöä. He kaikki ovat itselleni läheisiä ystäviä/kavereita, jotka tunnen hyvin vuosien varrelta. Hahmot oikeastaan jopa rikkovat neljännen seinän, koska ne useasti puhuvat ja kyselevät millainen heidän ”kaksoisolentonsa” on ”meidän” maailmassamme.



Tomodachi Life ei ole tavanomainen peli. Siinä missä Animal Crossingissa pääsee jopa vähän liikkumaan ja seikkailemaan niin Tomodachissa pelaajan rooli on enemmän tiirailla mitä hahmot tekevät tai ovat saaneet aikaiseksi poissa ollessasi. Pelaajaa tarvitaan oikeastaan vain ratkomaan hahmojen ongelmia kuten kun he haluavat uusia vaatteita, ovat nälkäisiä tai tarvitsevat pelaajalta neuvoa miten lähestyä toista hahmoa joko ystävyyden tai romanssin merkeissä.



Kun aloitin pelin, tuli minulle aluksi sama tunnelma kuin Animal Crossingissa, eli mietin mitä pelattavaa tässä on. Pelin aloittaminen voikin olla ihan aluksi hankalaa, koska siihen pääsee vasta sisälle kunnolla, kun saat saarellesi ensimmäiset 10 henkilöä ja annat ajan kulua. Olin yllättynyt kuinka paljon uutta sisältöä saarelleni tuli ja tulee joka päivä sekä kuinka peli jaksaakin viihdyttää. Pelissä ei varsinaisesti yritetä saavuttaa mitään tiettyä päämäärää, joten pelihetkeni ovat olleet kerralla n. 15 – 20min pituisia. Käyn yleensä katsomassa mitä hahmot ovat tehneet poissa ollessani sekä auttamassa heitä ongelmissaan.



Sanoin aikaisemmin, että pelin juju on, että pelaajalla on suhde pelissä olevien hahmojen kanssa. Se on mielestäni pelin ydin, koska saan pelistä todella paljon irti, kun näen jokaisen hahmon edustamassa oikeaa ihmistä, jonka olen oppinut tuntemaan. Pelissä tapahtuu mitä käsittämättömimpiä hulluuksia, jotka eivät ole mahdollisia oikeassa elämässä, joten on hauska nähdä ystäväni temmeltämässä, riehumassa ties minkä asian parissa. Peliä on vaikea oikeastaan selittää. Se on hyvällä tavalla niin surrealistinen.



Sanoin myös aikaisemmin, että pelissä pelaaja pystyy vaikuttamaan hahmon tarpeisiin sekä sosiaalisiin ongelmiin. Mutta pelaaja on myös vastuussa hahmojen onnellisuudesta ja harrastuksista. Hahmojen onnellisemmaksi tekeminen on oikeastaan tasopohjaista, josta peli palkitsee. Kun vietät tietyn hahmon kanssa aikaa ja ratkot hänen ongelmiaan, kasvaa hahmon onnellisuus. Kun onnellisuus saavuttaa tietyn tason, peli palkitsee pelaajan niin, että voit opettaa hahmollesi jonkin uuden lausahduksen, lauluesityksen tai antaa hänelle uuden harrastuksen tai sisustuksen hahmon asuntoon.



Eikä peli tietenkään rajoitu vain tähän vaan aktiviteettejä, joita pelaaja voi seurata, ilmestyy saarelle lähes koko ajan. Pelaajalla ei hirveästi ole valtaa mitä aktiviteeteissä tapahtuu vaan hän jää vain katsojan rooliin hämmästelemään. Peli osaa kuitenkin tarjota sen verran laajasti variaatiota näissä aktiviteeteissä, että hahmojen pelkkä katseleminen ei käy tylsäksi varsinkin kun peliä on tarkoitus pelata pienissä erissä. 



Tomodachi Life tarjoaa rennon ja hauskan kokemuksen, jota voi hyvin suositella 3DS:än omistajille, jotka kaipaavat jotain helppoa ja uutta pelattavaa kesäksi.



Blogissa julkaistut kuvat ovat omia kuviani omalta Tomodachi-saareltani.

       16.6.2014



Kirjoittaja on peliharrastaja
Sakari Saukkonen